Tässähän oli nyt sellanen tilanne että meikäläisen ranne oli ollut kipiä jo 10 kuukautta. Kaikki perus keinot oli kokeiltu, venyttely, jäädyttäminen, tulehduskipulääkkeet voiteena ja nappeina.... vaan ei apua... Pakkohan se sitten oli lääkäriin nöyrtyä, suoraan ortopedille ja yksityiseen, vakuutus on hyvä. Olinpa melkein varma että tökkää suoraan piikillä ranteeseen lääkettä mutta ei, tämä lääkärisetä halusi varmistua ettei turhaan neulalla tökätä ja pisti magneettikuvaukseen. No kuvasta sitten näkyi jotta tulehduksen aiheuttamia kudosmuutoksiahan siellä, lääkäri piikillä tökkimään... ei ollut paha, vaikka kuinka kovin on peloteltu että sattuisi ihan saakelisti, normaali pistoshan toi. Reunimmaiset sormet oli hiukan puuduksissa koska aine sisälti puudustusainetta. Nyt on piikistä 4 päivää ja kipua ei enää ole... Tuo jatkuva pakottava tunne ranteesta on poissa, tunne johon ehti jo kuukausien aikana tottua ei kalva enää.

Minusta tuota kammoksutaan liian pitkälle tuota kortisonia... toki sitä ei pidä jatkuvasti tökkiä, mutta on se tuollaisen jatkuvan tulehduksen hoitoon oiva lääke... yks pikku piikki ja thats it. Kohta varmaan vois alotella taas jumppaamisen.

Aamujuoksut sujuu kivasti, 6:00 aamulla ylös 3 kertaa viikossa, ja juoksua sellaset 30-40 minsaa. Viime viikon nilkkaonnettomuus ei enää vaivannu. Hiukan on turvotusta mut ei yhtään kipiä. Kunhan täs nyt saa tasasesti juostua  niin sitte nostetaan juoksun kestoa ja sitten aletaan tekee intervalleja.