Tässä on kuulkaa sellanen juttu että, jos haluaa hakea sitä synkkyyttä, sitä synkkyyttä joka valtaa mielen kokonaan ja viimeistä sopukkaa myöten ja sieltä haluat ammentaa mustaa fiilistä, niin ei muuta kun tämä CarminA Burana soimaan ja nupit kaakkoon. Minussa tuo kyseinen TEOS herättää sellaisen partateräfiiliksen... fiiliksen jossa nuori goottityttö on pukeutunut valkoiseen kaapuun viimeistä matkaansa varten, sitä matkaa joka suoritetaan kylpyhuoneen pesuammeessa, partaterän kanssa. No joku voisi ajatella että tällainen on sairasta. No sairaat ajatukset ovat osa ihmistä, ja kaikilla niitä on, sukupuoleen, ikään ja sivilisäätyyn katsomatta, näin ainakin luulen. Minulle tuollaiset mustat ajatukset ovat suuri inspiksen lähde, diggailen synkkyydestä, pimeästä... En koe olevani ollenkaan synkkä ihminen, synkkyys on ainoastaan pään sisällä... ja mä diggaan siitä.