Olinpas tänään onnekas mies. "Vaimo" lähti lasten kanssa kesäteatteriin turkuun, ja minä sain jäädä illaksi yksin kotiin :) Noni siinähän oiva tilaisuus ampua rullallinen taidetta. Hyppäsin autoon holga kainalossa ja läksin ajelemaan pisin teitä. Menin sellaisiin maisemiin jossa pikkupoikana muistin nähneeni kaikenmaailman autiotaloja, ja perskule, siellä ne samat vanhat tehtaanjämät vielä kökötti. Jännästi ne vaan tuntui aika perkeleen paljon pienemmältä kuin pikkupoikana..

Oli kiva muistella tarinoita joita niistä kavereiden kanssa kehiteltiin ja suunniteltiin että mitä kaikkea tehtaanjämissä voisi tehdä. Tunsin myös samaa kutinaa kun aina pikkupoikana oli luvattomilla poluilla, sitä samaa "kiinni jäämisen" jännitystä. Se on mahtava fiilis, vaikka eihän sille nykyään enää oikein aihetta ole, eikä tainnut olla poikasenakaan, paitsi aina välillä;)

Kerrankin jäätiin kiinni junatunnelissa. Siitä meni meidän vakioreitti erääseen lähimetsään. Tunneli on varmaan jotain 700 metriä pitkä, pimiä junatunneli. Aina välillä juna perkule yllätti ja silloin piti mennä makaamaan seinän viereen kasvot seinään päin, vaikka tilaa oli melko paljon niin kyllä se 100 km/h kulkeva juna 2 metrin päässäkin saa aikaan sellaisen tunteen kuin tukka lähtisi päästä. No jokatapauksessa kerran taas oikaistiin, oltiin hiukan yli puolenvälin kun huomattiin että jotain outoa on meneillään. Tunnelin toisessa päässä oli joku vr:n huoltovaunu jossa oli varmaa kymmenkunta äijää tekemässä jotain tarkastusta. Samalla hetkellä kun huomattiin vaunu, se lähti valumaan tunneliin. No ei voitu juosta karkuun kun meidät olisi huomattu valoa vasten joten ei muuta kuin piiloon. No se on hiukan heikkoa junatunnelissa. Siellä on kuitenkin sellaiset tukirakenteet seinillä joiden taakse me sitten kivuttiin ja huokaistiin jo hiukan helpotuksesta. Paikka oli sellainen että ei pimeässä meitä olisi erottanut. Sitten se tuli, suuri valkeus, Valo. Äijät vaunussa läväytti sellaiset halogeenit päälle että aurigonvalo jäi kakkoseksi. Vaunu lähenee ja me ollaan kusessa, tunneli kun on varmaan helvetin kielletty paikka 12 vuotiaille mukuloille. Vaunu tulee kohdalle ja menee ohi, pieni toivonkipinä jo herää sydämessä kunnes, kuuluu: Mitäs helvetin jätkiä!! Kolme 12 vuotiasta pojanklossia ottaa jalat alleen ja juoksevat tunnelin suuta kohti kuin lauma verikoiria kintereillään. Syöksymme tunnelista ylös ja metsään, kukaan ei seuraa. Piiloudumme paskat housussa, lepikköön ja odotamme. Kukaan ei tule perässä. Ukot varmaan nauroivat katketakseen vaunussa kun saivat pikkupojille melkein pisin housuun :) Se oli sellainen juttu joka jäi mieleen, ei se varmaan mitään opettanut, mutta mieleen se jäi:)

Noh ammuseklin rullallisen mv:tä, saas nähdä mitä siitäkin taas tulee.