Noni, pidinpäs minäkin eilen vapaapäivän, joo kyllä mäkin sentään tiedän mitä ne on. Mentiin perheen + yhden lainalapsen voimin Linnanmäelle, maamme pääkaupunkiin. Suureen ja mahtavaan Helsinkiin joka saa aina tällaisen maalaispojan silmät pyörimään päässä, bilispallojen tavoin. No ei suinkaan, mä en ole helsinkifani, minulle se on vain kaupunki muiden joukossa. Kaupunki jolla on oma fiiliksensä, kuten esimerkiksi Tampereella, kuitenkin niin että molemmilla on omansa. Kuitenkin lintsi on kiva paikka, vaikkakin oli muuttunut melko paljon edellisestä kerrasta. Muutos on kuitenkin hyvä. Porttien poistuminen tekee paikasta paljon vapautuneemman, ja kaikenmaailman nakkikojut oli tullut kuvaan mukaan. Ennen minun mielestä siellä ei kojuja kovinkaan paljoa ollut, ja niiden puute toi sellaisen kliinisen fiiliksen. Nyt koko paikka oli huomattavasti läheisempi.

Lintsin laitteet on jees. Kävin kaikki parhaat kieputtimet läpi, ja edelleen kruunamaton laitteiden kuningas on vuoristorata. Siinä aistittava kuolemanpelko on jotenkin niin todellinen... No ei, se on vaan laite jossa tuoksut, äänet ja tuntemukset muodostuu yhdeksi paketiksi, joka on mielyttävä nauttia kerta toisensa jälkeen. Fiilis siis kohdillaan. Kakkosena kyllä tuli se Kieputin. Siinä sentään saa aistia kunnon pyörityksen kaikissa ulottuvuuksissa. Olin siinä ensimmäistä kertaa. Teinari ja lainalapsi meinasivat aluksi passata koko kiepin, mutteivat ilmeisesti kehdanneet kun mä menin niin reippaasti jonoon. No, teinix meni vielä toisenkin ajon, kun eka teki niin hövelöä.

Perheen pygmi, Iida ei vielä pääse kaikkiin laitteisiin, raasu kun on alle 120 cm. Olen sille varmaan kaksi vuotta jo sanonut että, ensi vuonna sitten... ja sanoin sen taas. Onneksi se on tottunut kaikenlaiseen syrjintään kun on hiukan erikoinen muutenkin;) Ei se vallita tilanteesta vaan nauttii niistä laitteista joihin pääsee. Ajettiin se vesitornin avaruusvuoristorata varmaan 4 kertaa Iidan kanssa, ja aina se oli yhtä haltioissaan.

Teinarin uusi kamera oli ainoa kuvausvehje fölissä. On se pokkari vaan kätsy. Ei paina mitään ja roikkuu kuin koru kaulassa. Mitä sen sitten väliä jos kuvien laatu ei ole "taiteellista" luokkaa. Muistoina menevät oikein mainosti, ja kuvaamisen helppous on mukava pointti. Paina namiskaa ja -piip- muisto tallessa, jpg-formaatissa. Siitä sitten teetetään paperinen lappu, ilman fotarilla säätämistä tai sommittelu. Helppoa ja mukavaa.

Kaikenkaikkiaan saakelin kiva päivä, rentouttavaa myllerrystä.

Loppuun vielä ruokavinkki ei niin nirsoille lapsiperheille jotka ajavat maamme pääkaupungista  syvään etelään, eli Turkuun päin: Ikea, missään muualla 5 henkinen "perhe" ;)  syö 10 eurolla. Limut ja jätsikit samaan hintaan. Halpaa kuin mikä jos siis lihapullat ja ranskikset kelpaa. No samaa skeidaahan se on huoltsikoilla, hinta vaan on nelinkertainen. Poikkeaminen on yhtä helppoa ja samassa voit ostaa jopa sohvan tai keittiön...