Ja sitä kun syö tarpeeksi, voi mennä helpopsti kipeänäkin töihin. Lisätään buranasatsiin , ducatia ja nenäsuihketta sopivana mixinä niin olo on kuin omenalla, makea, punainen ja pyöreä. Yleensä mä en sairasta, mutta nyt on ollut jo kaksi poikkeusta. Alkava flunssa kuukausi sitten, ja nyt kunnon tauti.

Arvatkaa muuten arvon lukijat oliko vaimo (ei oikea sellainen, mutta kulkee tuolla nimityksellä kaveripiirissä) tyytyväinen eilisestä matopostista? Ei ollut, ehdotti että jos matoset nukkuisi ulkona... No se nyt ei vaan käy ja nyt ne on majoitettu olohuoneen lattialle omaan pieneen matofarmiinsa. Onhan meillä matosia ennenkin toki ollut, mutta ne on aina "vaimon" mielestä yhtä epämielyttäviä. Se uhkaili minua heinäsirkoilla, että jos hankittaisiinkin niitä seuraavaksi, siihän mä että ei saatana! Meille ei yhtään hyppyheikkiä kotiin tule, se on varmaa.

Olen ihmetellyt viimeaikoina holgakuvissa olevaa suhteellisen hyvää keskipiirtoa. Onko se sittenkin kamera jolla voi kuvata vakavaa taidetta :) Voiko holgakuvia tehdä paperille perinteisellä vedostusmenetelmällä, ja millaista jälki mahtaa olla. Tällaisia suuria kysymyksiä pyörii mielessäni, kun odotan omaa holgaani saapuvaksi. Mulla on aina suuria haaveita (pienet haaveet on perseestä), jos vaikka tekisi tulevista holgakuvista näyttelyn.

Näihin ajatuksiin ja tunnelmiin, Jaska, Salo.