OM-2n, eli Omena, rakas filmiä syövä kumppanini. Tämän vekkulin kapistuksen nappasin faijalta ennakkoperintönä innostuttuani uudelleen valokuvauksesta jokunen vuosi sitten. Tarkkaa ajankohtaa en innostukseni alulle osaa sanoa, mutta on siitä varmaan 3-4 vuotta. Minähän teinipoikana kuvailin kyseisellä kapistuksella enemmänkin, värinegaa, ja mistään mitään tietämättä. 9-luokalla jopa keksimme frendin kanssa loistoajatuksen jollekin projekti-viikolle että me harrastamme luontokuvausta ja läksimme viikoksi koulun penkiltä saaristoon, fotaamaan tipusia ynnä muita väsyneitä luontokappaleita. Eihän me todellakaan edes harrastettu valokuvausta, mutta tuolla keinolla onnistuimme livistämään pois koulun penkiltä viikoksi, ja vieläpä niin että opettajatkin olivat tyytyväisiä. Siitä en tiedä miellyttikö lopputuloksetkin heitä, viikon foto oli meinaan nimeltään pakeneva joutsen. Kaveri souti ja mä ammuin kauheeta sarjaa Omenalla vastavaloon sohottaen. Lopputulos  oli kuitenkin kohtalainen, eli jopa mielestäni hyvä. Pitäisi varmaan kaivaa kuva esille ja laittaa tähän tarinan yhteyteen.

Nykyään Omena syö mustavalkoista filmiä, vaihtelevalla menestyksellä, ja kulutuksella. En ole siis mikään filmin suurkuluttaja. Kuitenkin mielestäni filmi on minulle se materiaali joka parhaimmillaan saa väristyksiä aikaan nykyajan kuvatulvassa. Filmin "rosoinen" jälki on minun sydäntäni lähellä, rae, kaikki ne pienet roskat ja pölyt, pienet virheet, tekevät filmille kuvatuista otoksista eläviä. Eläviä tavalla johon digikameran kliininen jälki ei vain "sieluttomuudessaan" yllä. Siinä onkin varmasti syy harrastekuvauksen painottumisessa filmipuoleen enemmän ja enemmän.

Omenalla otettuja kuvia yritän aina ajan salliessa epätoivoisesti vedostaa perinteisillä menetelmillä, epäkäytännöllisessä kylpyhuonepimiössä, vanhalla venäläisellä suurennuskoneella. Kovin haka en siinä hommassa ole, joten kelpo vedoksia tulee ehkä tyyliin 1 / puolivuotta, mutta onneksi mulla ei ole kiire. Sitä paitsi juurikin hyvin, ja omin käsin vedostettu kuva saa mielen iloiseksi, iloisemmaksi kuin 15 ifiltä tilattua paperilappusta.